back to school

Hah- tein tänään jotain ensimmäistä kertaa ikinä. Jotain, joka vielä aamulla tuntui täysin mahdottomalta ajatuksenakaan- vaikka ajotunnille tiesinkin olevani menossa.

Ajoin moottoritiellä. Ihan itse, vaikkakin autokoulun open kanssa. Jännitin tosin hulluna, mutta selviydyin panikoimatta ja kolaroimatta!


Olen siis ajokortillinen, mutta varsin rajallisilla taidoilla varustettu kuski; osaan (periaatteessa) ajaa, kunhan reitti on tuttu tai etukäteen useasti harjoiteltu. Töihin, lähikaupungin ostoskeskukseen ja parille kaverille. Ja uusiin paikkoihinkin, jos ne ovat lähellä eikä reitti sisällä liikenneympyröitä usealla kaistalla, moottoriteitä tai niiksi luokiteltavia (jos liikenteeseen joutuu liittymään vauhdilla). Eli täällä meilläpäin ei kovin pitkälle pääse, saati kummoisiin kohteisiin.

Ajamisesta suuresti nauttivaa ja supersujuvaa autoilijaa minusta ei varmaan koskaan tule, mutta autokouluun halusin reviirin laajentamiseksi. On naurettavaa, etten esimerkiksi uskalla ajaa yhden parhaimman ystäväni luokse, koska välissämme on yhden liittymän verran motaria... Tai Miehen vanhemmille, jotka asuvat tunnin ajomatkan päässä.



Asukuva eiliseltä, meillä oli oikea tehopäivä; käytiin aamulla ikeassa, päivällä hoitamassa asioita ja iltapäivällä vielä ystävillä kylässä, ihastelemassa uutta pikkuveljeä, ihana!

Viikonloppu

Työviikkokin onneksi parani loppua kohden, nyt vaan nukuttaa niin, että on jo pakko mennä nukkumaan...


Vitsit, toi mun maha on kyllä ottanut jonkun kasvuspurtin tässä lähiaikoina.

Tällainen päivä tänään

Viime yönä unta n. kolme silmällistä. Aamulla en ehtinyt pestä hiuksia ja ajatuskin jostain puristavasta vaatteesta kauhistutti. Töissä piileskelin työpöytäni ääressä puolinukuksissa ja ilmoitin pomolleni kaikkien mahdollisten deadlinien tulevan vastaan liian pian. Eli joko delegoidaan tai ollaan pahasti myöhässä, en aio stressata asiasta.



Onneksi saan nukkua huomenna aamulla, teen ennen huomista synnytystapa-arvio tapaamista "töitä" kotoa käsin. Eli lojun sängyssä mahdollisimman pitkään.

Motivaatio ns. kohdillaan.

Ihana, tavallinen päivä

Olipa kivaa. Käytiin Oivan kanssa aamulla ystävän ja hänen poikansa kanssa puistossa, syötettiin ankkoja ja yhtä kiukkuista joutsenta, pelattiin palloa, juotiin teetä kirpeässä syysilmassa ja ihailtiin pieniä, mutta kuitenkin jo nii-in isoja ja taitavia poikiamme kiipeilemässä ♥.

Lounaan jälkeen nukuttiin pitkät päikkärit molemmat ja saatiin toinen ystävä ja hänen poikansa, joiden kanssa hujahtikin koko iltapäivä iltaan saakka.

Uusi neuletakkikin pääsi ulkoilemaan

Tarkemmin ajateltuna, viime maanantaina teimme ihan samat jutut ja tapasimme ihan samat ihmiset samassa järjestyksessä... Maanantairutiini :)

Aurinkoinenkin vielä

Ihan loisteliaan kiva ja toimelias päivä takana! Sain tehtyä monta roikkumaan jäänyttä puuhaa, mm. Oivan vaatteiden lajittelua, järjestelyä ja siivottuakin tuli. Huomenna sitten uuden lastenhuoneen kimppuun (jos inspiraatio kantaa niin pitkälle :).

Iltapäivällä käytiin kaupungilla tapaamassa ystäviä ja shoppailemassa, Oiva on viimeisen parin kuukauden aikana kasvanut ulos monista vaatteistaan (äidistä puhumattakaan).

Päivän asusta en muistanut ottaa kuvaa, mutta ostoksista innostuin räpsimään kuvia vaikka valaistus olikin huono.

Ensin omat jutut, kolme neuletta syksyksi. Viime raskaudessa en ostanut äitiystakkia lainkaan, vaan käytin neuleita ja päällä mitä tahansa takkia joka ylle mahtui, vaikkei tietysti kiinni. Hyvin pärjäsin, raskaushormonit pitivät lämpimänä:
Oivallekin kaksi neuletta (äidillä pikkufiksaatio raitoihin...)

Takki, neuletakki ja pipo:

Ja kahdet farkut:


Lisäksi lahjoja vastasyntyneille ja vähän isommillekin lapsille.

Viikon rästiasut

Raitapaita aiheutti optisia harhoja:


Raskauslegginsit:


Viimeraskaudesta säästynyt syystakki:

Torstai, ihanaa!

Hmmphhf. Näytin aamulla omasta mielestäni varsin simpsakalta alla olevassa asussa. Jostain syystä se ei ihan välity kuvassa, sen simpsakan sijaan kuvassa pönöttääkin joku tanakka täti-ihminen... Kyllä se uusi kamera tulisi todellakin tarpeeseen.


erikoisia varjoja salama aiheuttanut keskelle kuvaa

Tää mun painokehitys on viime aikoina saanut ihan astronomiset suhteet, vaikka olen kuuliaisesti raskausdiabetespeloissani merkinnyt ruokapäiväkirjaan syömiset ja syönyt vain kulutuksen verran lomalta paluun jälkeen. Vaaka näyttää silti kiloa enemmän kuin viime viikolla, eikä esm. sormet ole yhtään turvoksissa.

Fysiologinen ihme, hallelujaa. Painoa on siis alkutilanteeseen verrattuna jo +11 kg, ei hyvä. Toisaalta, ilman viimeaikaista herkkujen rajoittamista painoa olisi varmaan tullut tuplasti enemmän...

Kiireisen kotiäidin sunnuntaipuuhat

No en mä oikeasti niin kiireinen ole ollut.
Tein elämäni ensimmäistä kertaa ruokaa munakoisosta; munakoiso-mozzarella-lasagnen tapaista. Tuli ihan tajuttoman hyvää, pitääkin ottaa munakoiso useammin ruokalistalle mukaan.

Käytiin myös ystävillä kylässä, Oivalle on perheessä melkein samanikäinen leikkikaveri. Oli tosi kivaa, iltapäivä hujahti ohi hetkessä ja kuulumiset tuli vaihdettua huolella. Ystäväni on myös raskaana, ihan viimeisillään jo, joten puheenaiheet pyörivät aika paljon raskaus/synnytys/lapsijuttujen ympärillä. Vertaistuki on ihan uskomattoman tärkeää!



On mulla ollut oikeasti kiirekin, on nimittäin ebayssä tuhat ja yksi rautaa tulessa :D Aika monta pakettia on jo toivottavasti kotimatkalla... Miestä naurattaa, kun kutsun ostoksiani iloisesti voitoiksi, ihan kun niistä ei tarvitsisi maksaa mitään. Uudelle vauvalle on siis tulossa vähän "uusia" juttuja, käytettynä saa tosi kivoja ja uudenveroisia vaatteita pienille vauvoille. En osannut Oivallekaan ostaa mitään ennen rakenneultraa, nyt vasta on jotenkin rentoutunut ja luottavainen tunnelma raskauden suhteen.

Nyt siirryn sohvalle ihanan Maggien seurassa, haaveilemaan ajasta jolloin mahdun muuhunkin kuin trikoovaatteisiin:

Kesän vika päivä

Ultrassa kaikki hyvin. Vauva polskutteli ja heilutteli, näytti minusta profiilin perusteella ihan veljeltään. Painoarvio oli n. 400 g. Ja se sukupuolikin... selvisi! ♥♥♥ Mies ei laittanut yhtään hanttiin vaan myöntyi heti, kun asiaa ehdotin. Raskaana olevan vaimon kanssa ei varmaan kannata vääntää pikkujutuista :)

Sukupuoli pidetään salassa, vaikka eiköhän se täällä tule lipsautettua jossain vaiheessa...


Yllä olevassa asussa kävin kaupungilla ostamassa uusia alusvaatteita värjäytyneiden (ja pienentyneiden...) tilalle.

Nyt ruuanlaittoon!

Perjantaita

Ihan pikana kuvat päivän asusta ja makkarin uudesta lipastosta, joka tosin on vielä eteisessä; ei taideta ihan kahdestaan miehen kanssa saada sitä kannettua perille asti.





Nyt on mentävä sinne ultraan!

Niinpä tietysti

Hehhee... olisi kannattanut etsiä sitä kameran johtoa sieltä ilmeisestä paikasta; eli kaapista, jossa se normaalisti säilytetään :). Ehdin jo tässä viikon aikana penkoa mahdolliset paikat eikä mieleenikään tullut tarkistaa, olisiko se oikealla paikallaan. Onneksi löytyi, vaikka ehdinkin jo vähän fiilistellä miten tässä olisi loistosyy ostaa uusi kamera...

Laitan nyt ilmoille nämä ainoat asukuvat, jotka kameralta löysin.

Tämä kuva on ennen matkaa, vatsa vielä aika näkymättömissä:


Tämä on puolestaan tältä viikolta, taisi olla päällä peräti kolme kertaa. Hassua, ennen raskautta en koskaan pitänyt samoja vaatteita kahta päivää peräkkäin; nyt sitä on niin iloinen kun joku sekä näyttää että tuntuu kivalta päällä ettei haittaa yhtään käyttää samoja juttuja.


Huomenna on sitten vihdoinkin rakenneultra, jota jouduimme siirtämään matkan ja Miehen työkiireiden takia. Toivottavasti luvassa on hyviä uutisia. Sukupuolenkin saisi (mahdollisesti) halutessaan selville, vähän houkuttelisi mutta Miestä pitäisi ensin suostutella. Vaikka eipä sillä lopputuloksella ole kummoistakaan väliä, olisi toisaalta hauska tietää. Ensireaktiona poika tuntuisi jotenkin tutummalta ajatuksena, Oivan takia tietty ♥. Mies haluaisi säilyttää yllätyksen synnytyssaliin; mulle puolestaan siinä synnytyksessä on yllätystä ihan tarpeeksi...

Pyykkipoika

Armas Mieheni, joka for the record, on monessa asiassa minua huomattavasti tarkempi ja huolellisempi, on jostain syystä ihan toivoton pyykkäri. Miten niiden eriväristen vaatteiden erikseen peseminen voikaan olla niin hankalaa... Tällä kertaa uhriksi osui minun alusvaatteita ja Oivan aluspaitoja, jotka ennen Miehen pyykkikäsittelyä olivat valkoisia, nyt rusehtavan keltaisia. Mahdollisia muita uhreja saattaa olla, nämä oli nimittäin hiljaisesti vain viikattu kaappiin odottamaan käyttöä :)



Ei muuta kuin alusvaateostoksille viikonloppuna.

En muuten ole vieläkään löytänyt sitä kameran johtoa. Alkaa olla ideat vähissä. Löytyisiköhän ebaystä?

Huomenna sitten taas töihin

Noniin. Tänään murjotuttaa astetta vähemmän kuin eilen, kiitos hyvien yöunien ja lieventyneen päänsäryn. Uudelleen alkanut pahoinvointi valitettavasti jatkuu edelleen... ja ääh, taas alkoi valitus :)


Lomalla tuli tehtyä kaikkea mitä pitikin, rentoutumista, mökkeilyä ja veneilyä, uitua ekaa kertaa koko kesänä ja tavattua sekä sukulaisia että ystäviä. Shoppailtuakin tuli vähäsen, kerrankin oli innokkaita lapsenvahteja, joten olihan tilaisuus käytettävä hyväksi. Syöminen oli lomalla kuitenkin vähän turhankin isossa osassa ja vaaka ei näyttänyt paluupäivänä kovin ilahduttavia lukemia...


Syömisestä päästäänkin tämänhetkiseen ykköspelkooni raskausdiabetekseen, joka on kummitellut mielessä koko viikonlopun. Oivahan oli varsin isokokoinen vauva syntyessään, enkä todellakaan toivo tämän vielä hautomossa olevan ainakaan isompi. Painoa on tullut ihan kertakaikkiaan liikaa, tätä vauhtia 30 kiloa ei olisi mikään ihme. En tiedä voiko raskausdiabeteksen tuloa estää jos se on tullakseen, mutta jotain ruokavaliopohjaista ennakkoehkäisyä aion edes yrittää.



Valitettavasti kameran johto on hukassa, eli en saa mitään matka- tai asukuvia koneelle ennen kuin se löytyy jostain.

kuvat google images

Loma loppui, kotona odotti syksy

Täällä taas, lomalta palanneena. Haikeaa, ja kuitenkin ihanaa palata. Paluumuutto Suomeen houkuttelee, mutta loska, pimeys ja huono työtilanne ei. Aina ikävä jonnekin.

Laukut jo melkein purettu, pyykit pesty ja yhdet vieraatkin saatettu kotimatkalle vatsat täynnä karjalanpiirakoita. Kotikin tuntuu taas asutulta.

Töihin paluu jännittää vatsassa saakka, vaikkei mitään syytä pitäisi olla.

Taidan mennä päiväunille.